Verkko-oppimisprosessin rakentaminen

Oppimisen prosessi harvoin kulkee puhtaasti järjestyksessä perinteisen täydellisen Oppimisprosessin kautta. Niin työpaikalla, kuin koulussakin, opitaan tekemällä. Koulussa koko prosessi itseasiassa pitäisi lähteä liikkeelle tekemisestä.

Käytännössä tekeminen voi perustua siihen, että rakennetaan aurinkouuni, jonka tekeminen innostaa kaikkia. Lisäksi motivaationa ja arvona voi olla auttamisen halu, koska uuni viedään mukana Afrikan vierailulle. Tekeminen ja oppimisen siirtäminen käytäntöön tapahtuu silloin ”vauhdissa”. Esimerkiksi kun ei tiedetä, miten saadaan lämpö siirtymään, voidaan ideoita ja kokeilla ja syntyy tarve hakea tietoa ja soveltaa sitä uusiin kokeiluihin.

Kun innostus on syntynyt, opettajan tehtävä on järjestää keskustelu, auttaa kaikkien ajatusten esiin tuleminen, ohjata tekemään muistiinpanoja, varmistaa, että kaikki lukevat ne ja lisäävät muistiin uudet ideat. Ideoista syntyy ensimmäinen versio suunnitelmasta. Yhdessä tehtyä suunnitelmaa, oli se sitten erillisellä paperinpalalla tai pilvipalvelun piirtoohjelman tiedostona, pitää pystyä kommentoimaan. Silloin syntyy erilaisia ideoita, joiden takia voidaan päättää rakentaa monta uunia.

epäonnistumista täytyy harjoitella

Ensimmäiset kokeilut ryhmien aurinkouuneista syntyvät parhaan yhteisesti jaetun tiedon ohjaamana. Jokin asia ei ehkä toimi ja uuni on susi. Uunista otetaan valokuvia ja ripustetaan seinälle. Vierelle kommenttitaulu, että kaikki uudet tiedot ja ideat tulisivat käyttöön ja ennenkaikkea, että jos uuneja syntyy monta, muut eivät tekisi samoja virheitä.

Tiedonhankimisen, kokeilujen ja keskustelun kautta uunit vihdoin syntyvät. Jokainen vähän erilainen versio, mutta ”ideoita varastamalla” kaikki toimivat.

Tällä hetkellä suomalaiset opettajat miettivät, että miten tuo tehdään verkon yli. Se on hienoa. Olen pyrkinyt kouluttamaan verkkopedagogiikkaa lähes kaksikymmentä vuotta ja vasta nyt jokaisen on viimeistään omaksuttava etäopettaminen.

Suomalaisilla opettajilla on ihan kaikki – nyt on pakko vaan tehdä.

Pedagogeilla, oppimisen asiantuntijoilla on asiantuntijatietoa tunteiden, tarkkaavaisuuden, muistin, tietojen käsittelyn ja motivaation synnyttämisestä ja tukemisesta. Opettajat tuntevat kyllä lähiopetuksen keinot, joiden avulla luodaan sellainen viitekehys, jossa oppilaan tunteiden kautta tuotetaan emootioita, jotka laukaisevat halun toimia. Ärtymys, kiinnostus, uteliaisuus, auttamisen halu, muihin liittymisen tarve tai kyvykkyyden tunteen herättäminen kuuluvat opettajan repertuaariin. Kokeneet opettajat eivät itse sitä edes huomaa. Se on sisäänrakennettu.

Verkossa yhtäkkiä kokeneetkin opettajat tyytyvät antamaan yksinkertaisia tehtäviä, jotka palautetaan pilveen ja saadaan parhaassa tapauksessa arvio.

Verkossa on mahdollista toteuttaa oppimisprosessi aivan yhtä tehokkaasti, kuin lähiopetuksessa. Ensin täytyy päättää, mitä oppimisen polulla tarjotaan. Halutaanko siellä suunnitella yhdessä, tehdä havaintoja jostain tapauksesta, mallintaa vai oppia tutkimisen avulla?

Tutkivassa oppimisessa oppijoista tulee tutkijoita. Prosessi on lähes identtinen niiden tilanteiden kanssa, johon monet työntekijät joutuvat omassa työssään. Innostuneet ja intohimoiset työntekijät tekevät sitä jatkuvasti. Aurinkouunin tekemisen kuvaus on sekä suunnittelupohjaista, että tutkivaa oppimista.

Verkko perustuu tietokäytäntöntöihin ja se synnyttää kollektiivista tietämistä – hä?

Innostunut luokka yleensä tarjoaa itse tutkittavat asiat. Taitavat opettaja pitää lapset kiinni ympäröivässä kulttuurissa. Jokapäiväinen sanomalehden lukutuokio ohjaa päivän teemaa. Ajankohtaiset aiheet innostavat tutkimaan miksi jokin asia tapahtuu tietyllä tavalla. Opettaja auttaa oppilaita ihmettelemään, kysymään ja kuuntelemaan toisiaan. Pitkään yhdessä ollut luokka jakaa nopeasti yhdessä syntyneiden kysymysten pohjalta keskenään tiedonhakutehtävät. Muistiinpanoille ja leikkeille on valmiiksi oma paikkansa. Opettaja kuulee musiikkina korvilleen: ”voidaanks me tehdä tästä uutinen?” ”Me haluttais tehdä tästä näytelmä, vai onks meillä aikaa?” ”Hei, mä tein tästä haastattelun!” Tuollaiseen luokkaan on muodostunut käytäntöjä, jotka kaikki tähtäävät oppimiseen.

Käsitteiden suhteista syntyy systeemi

Tämä on nykyään kuitenkin harvinaista. Olen sen itse elänyt aikanaan läpi, mutta tämän päivän koulussa se on hankalaa.

Tietokäytäntö on Kai Hakkaraisen nimitys tavalle, joka muodostuu yksilölle tai yhteisölle, kun he löytävät sähköisiä tai fyysisiä tapoja auttaa muistiaan, ideoida yhdessä, tuottaa tiedonrakentamisen malleja tai mallituksia, jakaa tietoa ja jäsentää sitä kaikkien nähtäväksi. Ja niin edelleen.

Kollektiivinen osaaminen

Kollektiivinen osaaminen tai parviäly hyväksi käyttäminen tarkoittaa sitä prosessia, jossa ei enää voida erottaa, kenen idea käynnisti ja ylläpiti tekemistä. Ideoihin, tietoon ja tekemiseen reagoidaan, kuin lintuparvi, jossa näkyy paitsi yhteinen suunta, myös tiivistymiä, jossa linnut ovat hetkellisti hyvin lähekkäin suuntaa vaihtaessaan.

Yhteisöllisessa oppimisessa tuotetaan sisältöä, tehdään yhteistä tiedonrakentamista ja käydään dialogia.


”AJATTELIN, TEIN, USKON, KIRJOITIN NÄIN, KOSKA…”

Yksinkertaisimmillaan verkkoympäristössä olisi oltava etusivu, jossa täytyy olla:

  • Ohjeet selkeästi
    • tehtävän anto
      • esim upotettu diaesitys, joka päivittyy
    • Oppimisen prosessi kuvattuna
    • video (ita)
    • paikka, jossa voi kysyä ohjeita
  • kalenteri ja deadline
  • linkit eri työkaluihin:
    • Keskustelut ryhmittäin ja koko ryhmän kesken
      • keskustelufoorumissa opettaja voi antaa keskustelutehtävät erikseen tai yksilöllisesti
    • tiedonrakentamisen välineet
      • esim
        • sähköinen käsitekartta (jossa voi olla useita ryhmille ja yksi koko luokalle.
        • sähköinen portfolioväline

tutkivan oppimisen prosessi

Tutkiva oppiminen jakautuu neljään eri vaiheeseen. Jokaisessa vaiheessa työskennellään yksin ja ryhmässä.

Jokaista vaihetta ohjataan oppimistehtävien avulla. Harto Pönkä puhuu skriptistä, käsikirjoituksesta. Käsikirjoitukset eivät ole vuosien varrella aivan hirveästi muuttuneet. Jussi Sinnemäki aikanaan teetti pönttö-maceilla nelivaiheista kokonaisuutta Csile-tutkivan oppimisen prosessia joskus 90-luvun alussa. Itselläni oli onni saada seurata sitä harjoittelussani. Itse rakensin ensimmäiset verkko-oppimisen kokonaisuudet v 2003 Norssissa oman luokkani kanssa. 2004 pelattiin jo ensimmäinen Everest-keskusteluforum-roolipeli.

Skripti voi mennä ensimmäisessä vaiheessa vaikkapa seuraavalla tavalla (itse kirjoitan nämä etusivun ohjeeseen ja linkitän keskustelut ja välineet sinne) :

  1. Kirjoita omia ajatuksiasi (millaisia tunteita videosta heräsi jne) ja kysymyksiäsi omaan asiakirjaasi. (portfolioon) Merkitse kysymykset numeroilla
  2. Kirjoita yhteiseen keskustelufoorumiin/padlet:iin tai jaettuun x-välineeseen kolme sinusta tärkeintä kysymystä. Kommentoi vähintään X muiden keskustelun avauksia.
    1. opettaja ryhmittelee lähiopetuksessa opetuskeskustelun avulla kysymykset ryhmiin sähköiseen ympäristöön niin, että syntyy yksi kysymys/oppilas (esim viisi/ryhmä)
    2. ryhmät otsikoidaan yhdessä (jos kaikki tehdään etänä, ryhmät jaetaan keskusteluryhmiin ja ryhmät nimeävät oman ryhmänsä itse
  3. Keskustelkaa ryhmän keskustelufoorumilla ryhmän omista kysymyksistä otsikoimalla keskustelu yhdellä ryhmän kysymyksellä. Koettakaa löytää kysymyksiin oman tietonne varassa valistuneita arvauksia ja sopikaa jokaiseen yksi vastaus. Kommentoi vähintään kolmea toisen kirjoittamaa kysymystä.
  4. Nimetkää aiheenne ja kirjoittakaa se ryhmänne sivulta löytyvän linkin kautta käsitekarttaan sopiva keskuskäsite.
  5. Tehkää luomienne kysymysten perusteella ensimmäinen versio käsitekartasta.
    1. kirjoittakaa myös oman tiedon varassa tekemänne teoriat jokaisen kysymyksen käsitepolkuun.

Muissa vaiheissa opettaja mm luo tai antaa oppilaille ohjeen uusien keskustelun (keskustelufoorumissa) avaamisesta, jossa sitten jaetaan tiedonhakutehtäviä. Itse käytän sitten rinnalla esim Pearltrees-linkinjakosovellusta (tai Diigo) ja laitan sinne sopivia tietolinkkejä, joita oppilaat sitten voivat käyttää. Sovelluksen linkki myös etusivulle ja sopiva otsikko niin, että oppilaat tottuvat etsimään aina etusivulta uusia asioita opettajan infon perusteella.

tutkivan oppimisen Ensimmäinen vaihe

Ensimmäisessä vaiheessa oppijoille tuotetaan tilanne tavalla tai toisella, jossa heidän tunteisiinsa vaikutetaan ja heille tarjotaan mahdollisuus kirjoittaa, piirtää tai muuten ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan ja ihmetellä. Ihmettely täytyy tulla nähdyksi.

Tärkeää on, että oppilaita autetaan kuulemaan oma sisäinen puhe, sekä tunnistamaan ja nimeämään syntynyt tunne. Kun syntyy kysymyksiä, ne pitää pystyä kirjoittamaan ennenkaikkea itselle näkyviin. Kun tunteita on syntynyt, todennäköisesti niiden vastine on omissa kokemuksissa. Näitäkin kokemuksia pitää pystyä sanoittamaan. Samalla pohditaan omia uskomuksia ja jo olemassa olevaa tietoa. Tämän kaiken rinnalla opettajan tärkeä tehtävä on auttaa oppilasta ottamaan etäisyyttä omaan tekemiseen, sekä tarkkailemaan omaa toimintaansa ja sanoittamaan omia ratkaisujaan.

Jos käytät O365:ta kannattaa tehdä onenotessa oppilaalle oma yksityinen kansio, jonne sitten hän kirjoittaa portfoliota. Googlessa sitten driveen oma kansio. Monessa kunnissa on hyviä portfoliovälineitä, jotka keskustelevat Googlen ja O365:n kanssa. Itse ratkaisin asian niin, että loin jokaiselle oppilaalle oman keskustelun, jonne kutsuin oppilaan. Sinne voi laittaa liitteitä ja linkkejä. Halutessa voidaan sitten luoda toinen keskustelu vertaisarviointeja varten.

Portfolio on olennainen osa verkko-oppimisen prosessia. Jaat siitä erillisen blogin.

Ensimmäisessä vaiheessa työskennellään oman tiedon varassa.

Tutkivan oppimisen tavoite on yhteisöllisen tiedon rakentaminen asiantuntijan tavoin. Kun oppilasta autetaan sanoittamaan sitä, mitä hän tuntee, uskoo ja tietää, hän on valmis kertomaan sen toisille ja kuulemaan muiden ajatuksia. Tutkivan oppimisen ensimmäisessä vaiheessa kysymysten tekeminen, jakaminen ja samoista asioista kiinnostuneiden ajatusten yhteen kokoaminen on tärkeä vaihe. Näin syntyy ryhmä, joka katsoo samaan suuntaan ja jakaa innostuksensa.
Ensimmäisen vaiheen tärkeä vaihe on keskusteluttaa oppilaita niin, että syntyy valistuneita arvauksia. Lonka ja Hakkarainen puhuvat naiveista teorioista. Nämä oman tiedon varassa syntyneet teoriat ohjaavat toisen vaiheen tiedonhankintaa ja jäsentelyä.

Oletko koskaan haaveillut moottoripyörästä? Jostain tietystä? Silloin kummallisesti juuri tuo moottoripyörämalli yleistyy maanteillä ja kaduilla.

Toinen vaihe: syventävä tieto

Toisessa vaiheessa yhteisö jakaa sekä vastuuta, että tietoa. Enää ei keskustella oman tiedon varassa, vaan pohditaan haetun tiedon merkitystä niille teorioille, joita oman tiedon varassa tehtiin.

Tässä vaiheessa esim aurinkouunin suunnittelu, josta kerroin toisessa merkinnässä on jo pitkällä. Yhteisten keskustelujen, ehkä sähköisen käsitekartan, postit-seinän ja yhteisesti jaetun sähköisen diasarjan avulla rakennetaan ohjeita, muistiinpanoja ja tallennetaan tärkeitä tietolinkkejä. Tuohon Diigo on erinomainen, koska sinne voi kommentoida yksinkertaisella tavalla. (Pearltrees on maksullinen)

Uusi vaihe kannattaa rakentaa aina uuteen huoneeseen (Fronter) sivulle (google) tai kanavalle (Teams), että keskustelut erottuisivat aina seuraavasta vaiheesta. Toisessa vaiheessa opettaja antaa ohjeen viedä uusia oivalluksia ensimmäisen vaiheen keskusteluihin tai hän lisää toiseen vaiheeseen keskustelun uusista oivalluksista.

Kolmas vaihe: syventävän tiedon mukana tulevat uudet ongelmat ja kysymykset

Toinen ja kolmas vaihe ovat aina toistuva sykli. Rakentajat löytävät tietoa hakiessaan aina uutta tietoa, jota he eivät ole odottaneet. Silloin löytyy ns aliongelmia, jotka tukevat ja syventävät löydettyä tietoa.

Aurinkouunissa saattaa ilmetä odottamatta, että jokin materiaali ei sovellukaan käyttöön, vaikka joku on sitä jo käyttänyt. Syntyy uusi ongelma, josta keskustellaan, laitetaan muistiin ja liitetään tieto myös ohjeisiin.

Miten opettaja ottaa etukäteen huomioon näiden aliongelmien ilmenemisen? Tapoja on monia. Yksi tapa on luoda keskustelufoorumiin uusi keskustelu: ”odottamattomia ongelmia ja niiden ratkaisuja”

Neljäs vaihe

Neljännessä vaiheessa otetaan etäisyyttä opittuun ja noustaan aiheen yläpuolelle.

Aurinkouunin rakentamisessa keskustellaan eri vaiheiden onnistumisia ja tarkoituksenmukaisuutta. Neljännessä vaiheessa uuni, esitys, video tai jokin muu tuotos alkaa olla valmis ja tuotoksen esittely on edessä. Esityksen sisällön osia voidaan alistaa myös muiden pohdittavaksi. Tuotoksen soveltuvuutta siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu, voidaan pohtia ja keskustella. Muiden ryhmien pohdintoja voidaan käydä seuraamassa ilman kommentointia ja verrata heidän prosessiaan omaan. Lisäksi tässä vaiheessa pohditaan yleensäkin aiheeseen liittyviä seikkoja. Tässä tapauksessa esimerkiksi kehitysmaiden ongelmia, energiakysymyksiä jne. Näille avataan uusi keskustelukanava ja annetaan toimintaohjeet.

Mitä sähköisiä välineitä tässä vaiheessa sitten oppimisympäristössä käytetään?

  • Jos prosessi on suunnittelua tukeva, tuotos on tietysti vaikkapa itse aurinkouuni. Etäoppimisessä se ei onnistu, mutta silloin voidaan suunnitella tai tutkiva vaikkapa kaupungin jätehuoltoa tai tuulivoimaa. Viimekädessä oppilaat valitsevat jokin pienen kokonaisuuden annetusta aiheesta.
  • Tuotoksen esitys ja virikkeett voivat olla pilvessä oleva video, diaesitys tai kuvaportfolio
  • Koko prosessin kuvaus voi olla blogissa, sähköinen käsitekartta tai jaettu asiakirja
  • Koko prosessin läpi menevä työkalu yleensä on chat tai keskusteluforum.
  • Diigo tai Pearltrees soveltuvat linkkien ja niiden kommenttien tallettamiseen.
  • Jokaisella osallistujalla täytyy olla oma muistiinpanotyökalu, oman oppimisen seurantaan sopiva työkalu: dia-päiväkirja, asiakirja tai erillinen portfoliotyökalu.

Tuossa muutama ajatus oppimisprosessista.

opetusprosessin suunnittelu ja hyvät oppimistehtävät video 1 from Pelipeda Mauri Laakso on Vimeo.

One thought on “Verkko-oppimisprosessin rakentaminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s